Sunnuntai 21.9.

Huoh, takki matkaajilta aika tyhjä. Kilometrejä kertyi runsas 26oo.. euroista ei viitsi edes puhua ! Saavuimme kotiin iltapäivällä ja kiva olikin kotiin palata :) Täällä oli viikon aikana käynyt ahkeria talkoolaisia ja nyt meillä on talven klapit kerättynä latoon katon alle ja jääkappikin oli kokenut kirkastumisen. Suuri kiitos auttamisesta !

Koirat näyttivät myös tyytyväisiltä kotiinpaluusta. Koirille otettiin pakkasesta sulamaan Neuta, Puhtia ja muutakin lihaa, maistuu varmasti hyvältä kun ovat syöneet miltei koko reissuviikon kuivamuonaa. Oma puulämmitteinen sauna maistunee illalla hyvältä vaikka huomenna kello herättääkin töihin klo 5.55... Tosin jollain jatkuu loma vielä viikon..

Nyt sisäistetään vähän aikaa kaikkea nähtyä ja koettua ja ehkäpä pikkuhiljaa alamme suunnitella seuraavaa reissua lappiin, kuka tietää !

Lauantai 20.9.

Lauantaina oli aika jättää lappi ja Saivonsuun mainio majapaikka. Ajoimme Raattamasta Kalajoelle ja päätimme yöpyä hiekkasärkkien maisemissa hotelli Rantakallan motellitason rivitalomajoituksessa. Ehdimme näkemään auringolaskun, hieno keli jälleen.

Siiriä häikäisee auringonlasku, Elsa päästettiin vapaaksi josko olisi halunnut mennä uimaan mutta päästeli vauhtia vain rantahietikolla :)

Perjantai 19.9.

Perjantai, viimeinen kokonainen päivä reissullamme. Sää oli eilisen kaltainen, pilvistä ja tuuli hieman voimistunut. Sadetta ei onneksi vieläkään saatu niskaamme. Lähdimme kauppareissulle Enontekiöön.

Toki reissuun piti yhdistää koirien ulkoilua ja komeita näkymiä joten ensin parkkeerasimme luontokeskus Skierrin pihaan. Teimme pari kieppiä, kävelimme sekä Juhannus/Postireitin että Peurareitin.

Näkymät Jyppylävaaran laelta olivat tietysti komiat. Makkaranpaistoonkin oli taas mainiot mahdollisuudet mutta repusta löytyi vain juotavaa ja omenia koska olimme päättäneet ruokailla jossain Enontekiön evästelypaikassa.

Skierrin pihalta löytyi hieno suomenlapinkoiran patsas. Jalla pääsi patsastelemaan koiruuden viereen ;) Lapinporokoira-patsas löytyy Inarista joten ehkä seuraalla lapinreissulla Jalla pääsee sen viereen veljeilemään !

Kävimme murkinoimassa Hotelli Jussantuvan ravintolassa, hyvät lämpimät leivät saatiin, suosittelemme. Iltasella "kotimökillä" viimeisen kerran saunaan ja kastautumaan Saivonjokeen.. haikeata..

Torstai 18.9.

Torstai aamu valkeni pilvipoutaisena, nukuimme pitkään (kymmeneen) ja aamiainen venähti puolillepäivin.

Kaitsun kertomaa: " Kohti valtion maita. Toiveena nähdä metsäkanalintu ? Parin tunnin jotostelun saldo: yksi koppelo ja 13 poroa. Saatoin myös havaita erään suo-alueen reunamilla kaksi riekkoa. Riekko on näillä leveyksillä tähän metsästysaikaan rauhoitettu, kuten myös porot ;) Oliko riekot muovipussien riekaleita puissa vai ehtoja lapin lintuja ? Upeita seutuja ja kaluamista olisi yhden ihmiselämän verran.

Ounasjoki, tuo pitkä Perämerta juottava joki. Raattaman kohdalla joki kuohuu koskena noin kilometrin mittaisena. Kuljin rantaa pitkin ylös ja viskelin Rapalaa. Muita kalastajia ei näkynyt, eipä kyllä kalojakaan. Kaikki tyyni, joki on upea, tarjoaa epäilemättä tosi kalamiehelle hienoja kokemuksia, 300km elämyksiä! Päiväretken päälle maistuu termari-kaffeet. Pohdinkin jälkeenpäin saaman pyynnin filosofiaa, notta onko miehessä vai vehkeissä vika? Enivei, fiilis ratkaisee! "

Kaitsu unohti kameran kämpille joten meikäläisen päiväohjelmaksi jäi samoileminen lähimetsässä kamera kädessä.

Joskus käy onni !!
Kämpän terassille ilmaantui karhu ja pätevänä luontokuvaajana onnistuin saamaan tapahtumasta tositteen, mahtavaa. Mitä huomenna vielä tapahtuukaan..

Keskiviikko 17.9.

Keskiviikko valkeni pilvisenä mutta sateettomana. Aamusella mietittiin mitä tehdä, aluksi oltiin lähdössä Enontekiöön, mutta sitten auton nokka lähti kohti Yllästä. Kovin oli kohteessa uudisrakentamista ja muutenkin paikka melkoisesti turistipainotteinen. Usko oli koetuksella kun yritimme löytää Saalistusjotos-reitille (5 km, nousuakin jonkin verran). Hesburgergin tuli vastaan ennenkuin löysimme lopulta oikealle polulle. Vaikea oli ensin uskoa että löydämme luonnonrauhaa Ylläksen maisemista mutta hienohan se reitti lopulta oli :)

Kaitsu pääsi paistamaan makkaraa, njam, koirat odottivat kauniisti matkan jatkumista.



Juotavaa vettä nonstoppina keroilta.

Yllästunturin rinteillä. Näkymät oli komiat.

Ylläkseltä kun lähdettiin niin poikettiin matkalla Tunturiporossa ostoksilla. Illalla teimme paikallisella reseptillä poronkäristystä muussilla, lisäkkeenä Suskin poimimia puolukoita survoksena (puolukat mökin vierestä). Jälkkäriksi tietty leipäjuustoa lakkojen kera, maiskis ! Koirat saivat myös osuutensa kun Kaitsu osti samasta paikasta elukoille poronlihaa ja savustettuja poronluita :)

Saivonjoessa ollaan käyty joka ilta maanantaista asti kastautumassa. Myös koirat, Elsa etenkin, ovat käyneet joessa uimassa. Ilmoista sen verran että öisin on ollut pakkasta pari astetta ja päivisin lämpöä noin 6 - 10 astetta. Tähän asti ei ole satanut kertaakaan. Mökki on ollut toimiva ja paikkana erittäin hiljainen ja rauhallinen. Liikuntaa on koirat ja ohjaajat saaneet yltäkyllin. Vielä saadaan nautti pari päivää.

Tiistai 16.9.

Tänään olemme lähinnä olleet.
Olleet paikallamme. Tekemättä mitään. Mahtavaa.

Kaitsu ja Jalla kävivät aamulla Ounasjoella tähystämässä tulevia ottipaikkoja, sen jälkeen lähdimme soutelemaan Saivojärvelle ^ Keli oli tänäänkin mitä parhain, auringonpaistetta ja tuuletonta raikasta syysilmaa.


Saivojärveltä Saivojokeen, mökki vesiteitse nähtynä.

"Kalmankurvi"

Punaviinituokio ilta-auringossa mökin edustalla.

Piirakkavuoka täytettynä a`la Jalla !

Olimme pelaamassa jatsia takkatulen ääressä ja noppien sijaan pelialustalla olikin yhtäkkiä Jallan pää...

Maanantai 15.9.

Myöhään eilen illalla sää kirkastui ja näimme revontulia ! Myös aamu valkeni kirkkaana joten oli otettava parannus eilisestä "vaelluksesta". Tällä kertaa pakkasimme evääksi keittoa, ruisleipää, vettä, fantaa ja makkaraa. Suuntasimme hotelli Pallaksen parkkikselle josta lähdimme kapuamaan Palkaskerolle.

Palkaskeron reitti on 7 km pitkä ja nousua on 240 metriä. Palkaskero on korkeudeltaan 705 metriä. Alkutaipaleelta löytyi porojen keruuaitaus.

Porojakin näkyi useampia, Jalla ei tällä kertaa päässyt eläimiä paimentamaan vaikka mieli teki.

Toinen isoista tokista ennen nousua.

Huipulla tuuli ja oli suhteellisen kylmääkin mutta kyllä muijat tarkenee.

Pallasjärvi taustalla. Jalla ihmettelee tyttöjen laskeutumisreittiä.

Ruskan värit voimistuvat päivittäin.

Lepohetki alarinteellä eväshetken jälkeen. Aurinko lämmitti ja mieli oli tyyni.

Päivän päätteeksi uskaltauduimme kastautumaan Saivonjokeen, virkistävää !!!

Lähes nolla-asteinen tunturipuron raikkaus harmaannutti pelit ;)

Sunnuntai 14.9.

Sunnuntaiaamu valkeni pilvipoutaisena. Pojat kävivät ensitöikseen siirtämässä katiskan paikkaa toivoen parempaa saalista.

Aamurevittely suonlaidalla kuuluu jo rutiineihin ;)

Suski uskaltautui kameroineen noin 50 metrin päähän poroista, jotka sattumalta tapasimme automatkalla tunturihotelli Vuontispirtin parkkipaikalle.

Parkkipaikalta suuntasimme matkamme kohti Montellin Majaa.

Kaitsu ja Jalla Vuontisjärven rannalla.

Saavuimme Montellin majalle ja ihailimme upeita maisemia. Nousu kesti noin kaksi tuntia huonokuntoisilta etelänturisteilta. Retkeä varten hankitut Manmatin vetovyöt ja narut osoittautuivat toimiviksi, kädet heiluivat reippaana vartalon sivuilla ja kamerakäsi oli vapaana. Huomattavasti parempi vaihtoehto kuin fleksi tai normitalutin...

Maja on saanut nimensä Justus Montellin mukaan, joka toimi metsänhoitajana Enontekiön ja Muonion alueella 1900-luvun alussa. Innokkaana keräilijänä sekä kasvi- ja luonnontieteilijänä hän teki laajoja retkiä tuntureille. Majan hän rakennutti tutkimusretkiensä levähdyspaikaksi. Maja tuhoutui Lapin sodassa v. 1944. Raattaman ja Keräs-Siepin poromiehet rakensivat sen uudelleen v. 1966 entisen kaltaiseksi. Majan haltija on Kyrön paliskunta.

Muiden nauttiessa tulilla eväitään, me onnettomat nautimme vain maisemista. Otimme koko neljä tuntia kestävää nousua ja laskua varten evääksi viisi desilitraa vanhaa väljähtynyttä Light Fantaa. Olemmeko ensi kertaa lapissa ?? Kyllä ! Ruisleipiä ja makkaroita ei missään nimessä kannata jatkossa jättää jääkaappiin. No, reppu oli onneksi täynnä elektroniikkaa...

"Kaverikuvia"

Vuontisjärvi kuvattuna ylhäältä.
Huomenna uudet kujeet.